Musta / Teksasin rottakäärme
Pantherophis obsoletus
Levinneisyys: Pohjois-Amerikka
Elinikä: 15-25 vuotta
Koko: 120–200 cm
Paino: noin 500-2000 g
Ruokavalio: Jyrsijät, linnut, sammakot, liskot
Aktiivisuus: Päivä- tai hämäräaktiivinen vuodenajasta riippuen
Kuristajakäärme, myrkytön
Yksineläjä
SISÄLLYSLUETTELO
JOHDANTO
Rottakäärme - mikä ihme se on? Laji on läheistä sukua viljakäärmeelle ja sitä usein suurikokoisempi, mutta siihen verrattaessa vankeudessa huomattavasti tuntemattomampi terraarioasukas.
Rottakäärmeet ovat kuitenkin melko samantapainen laji niiden vaatimuksiltaan, ja ne ovatkin yhtä mainio vaihtoehto lemmikkikäärmeeksi! Laji ei ole yhtä kookas kuin esimerkiksi kuningasboa, mutta sillä on reilusti pituutta - lajin suurimman yksilön tiedetään olleen jopa 256.5 cm mittainen!
Rottakäärmeiden taksonomia voi olla kuitenkin hiukan epäselvää, jos lähdet etsimään netistä tietoa - mikä laji on mikäkin, mitä alalajia juuri tämä yksilö on ja mihin sukuun se kuuluu?
Puhumme tässä artikkelissa yleisesti lajista pantherophis obselotus, mutta saatat vankeudessa törmätä teksasin rottakäärmeeseen, eli pantherophis obsoletus lindheimeriin - miten nämä kaksi siis eroavat toisistaan? Lajin taksonomia on kiistelty aihe, mutta yleisesti lindheimeri luokitellaan joko p. obsoletuksen alalajiksi tai sen lokaliteetiksi. Näitä alalajeja on useita ja ne poikkeavat tosistaan lähinnä väritykseltään - esimerkiksi teksasin rottakäärme (p. o. lindheimeri) on näistä suosituimpia lemmikkinä niiden kauniin leukistisen värimuodon vuoksi.
Lajin vanhentunut tieteellinen nimitys on elaphe obselotus, jota saattaa yhä nähdä paikoitellen - laji kuuluu kuitenkin virallisesti pantherophis-sukuun.
ELINYMPÄRISTÖ LUONNOSSA
Rottakäärmeiden elinympäristö on melko laaja, ja siihen lukeutuu lukuisia erityyppisiä maastoja - kosteikkoja, metsiä, preerioita sekä kivikkoisia kanjoneita. Tämä voi vaikeuttaa hieman lajin elinympäristön mukailua vankeudessa - sopivankaan kokoiseen terraarioon ei voi järjestää aivan kaikkea.
Tärkeintä on selvittää, että missä olosuhteissa rottakäärmeet yleensä viihtyvät luonnossa.
Lajia tavataan seuraavissa Pohjois-Amerikan osavaltioissa: Iowa, Missouri, Arkansas, Louisiana, Texas, Oklahoma, Kansas sekä Nebraska. Niiden elinalue on siis melko laaja, ja ne ovat onnistuneet sopeutuneet monenlaisiin elinympäristöihin. Laji on taitava kiipeilemään puissa ja voi varastaa munia tai linnunpoikasia linnunpöntöistä, mutta se on myös taitava uimari. Ne syövät nimensä mukaan rottia, mutta niiden lisäksi muitakin jyrsijöitä, sammakkoeläimiä sekä matelijoita.
Tarkastellaan hieman, millaiset olosuhteet kaupungeissa, joissa rottakäärmeitä on havaittu elävän, on vuoden ympäri.
Tarkastelun kohteena meillä on Maquoketa, Omaha, Dallas sekä Austin. Kesäkuukausien korkeimmat keskimääräiset lämpötilat vaihtelevat 30°C ja 36°C välillä, ja ovat matalimmillaan noin 15-20°C välillä. Talven ajan lämpötila heittelee enemmän alueesta riippuen, ja se on keskimäärin -12°C ja 15°C välillä.
Huomioithan kuitenkin, että nämä ovat vain keskimääräisiä lämpötiloja - esimerkiksi Texasissa päivälämpötilat voivat nousta jopa yli 40°C! Tämä ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita sitä, että meidän tulisi tarjota käärmeillemme 40°C lämmittelypaikkaa. Rottakäärmeet ovat päiväaktiivisia, mutta vuoden kuumimpina ajanjaksoina viettävät päivät piilossa ja alkaa liikkumaan vasta hämärän aikaan.
Millainen ilmankosteus näillä alueilla sitten on? Tämä on myös tärkeä tieto, jotta osaamme pitää näitä eläimiä oikealla tavalla - ja kuten lämpötilojen kanssa, myös ilmankosteus riippuu pitkälti alueesta. Ilmankosteus ei ole joka päivä sama, ja se voi vaihdella radikaalisti myös aamun ja iltapäivän välillä - yleensä aamuisin on kosteampaa yön jäljiltä. Tätä voi jäljitellä myös vankeudessa!
Maquoketa: noin 60-80%
Omaha: noin 60-70%
Dallas: noin 50-60%
Austin: noin 50-60%
Rottakäärmeiden elinympäristö ei ole siis erityisen kuiva muttei kosteakaan - suunnilleen tavallisen suomalaisen kesän ilmankosteusprosentti. Laji pärjää kuivemmissakin olosuhteissa suhteellisen hyvin, ja se vaikuttaa sietävän myös kuivia ajanjaksoja, sillä sitä on tavattu myös paikoittain kuivemmilla alueilla.
OLOSUHTEET
Rottakäärmeet ovat semi-arboreaalisia eli ne viettävät aikaa maantason lisäksi korkeammalla puiden oksistoissa. Vankeudessa ne tarvitsevat riittävän tilavan terraarioasumuksen, jossa ne pääsevät toteuttamaan muun muassa tätä lajille luonnollista käytöstä.
Terraarion sopiva minimikoko määräytyy käärmeen pituuden mukaan, jolloin siis 120 cm mittaiselle käärmeelle olisi hyvä tarjota vähintään 120 x 60 x 60 cm terraario. Kun käärmeen koko kasvaa, myös tilantarve kasvaa: 180 cm pituiselle käärmeelle mielellään jopa 180 x 60 x 60 cm tai suurempi. Rottakäärmeet luonnollisesti aika-ajoin venyttävät itsensä täysin suoraksi ja se mahdollistaa käärmeelle kaikkien lihaksien kehittämisen ja käyttämisen täydessä potentiaalissaan verrattuna niin pieneen terraarioon, ettei se kykene suoristamaan itseään ollenkaan.
Vähintään 60cm korkeutta mahdollistaa jo hyvin kiipeilymahdollisuuksia ja riittävästi pohjamateriaalia, johon käärme pääsee kaivautumaan. Siitä on myös hyötyä oikeanlaisen lämmityksen ja UVB-valaisun asentamisessa.
Rottakäärmeet ovat erityisesti poikasina mestareita karkaamaan pienistäkin aukoista, ota tämä huomioon sopivaa terraariota valitessa. Poikasenkin voi laittaa suurempaan terraarioon, jos sen sisustaa erityisen suojaisaksi jolloin pieni käärme tuntee olonsa turvalliseksi. Tai vaihtoehtoisesti joudut päivittämään käärmeesi aina suurempaan terraarioon, kun se kasvaa.
Sopivia terraarioita ovat esimerkiksi lasiset, PVC tai MDF-kalustelevyterraariot. Vältä muovilaatikoita, sillä niissä on lähes mahdotonta toteuttaa ylhäältä säteilevä lämmitys ja UVB. Myöskään vanhat akvaariot eivät sovellu kovinkaan hyvin terraariokäyttöön, sillä kun joudut käsittelemään käärmettä ja terraarion sisustaa ylhäältä, voi käärme kokea sinut uhkana, kuten petolintu luonnossa.
LÄMMITYS
Rottakäärmeen terraarioon tulee toteuttaa lämpötilagradientti, eli niin sanottu kylmä pääty ja lämmin pääty. Matelijat ovat vaihtolämpöisiä, eli niiden kehonlämpötila vaihtuu ympäristön mukaan eivätkä ne itse kykene ylläpitämään ja säätelemään lämpötilaansa kuten nisäkkäät. Väärät lämpötilat johtavat yleisimmillään rottakäärmeen kieltäytymiseen ruoasta, vähentyneeseen aktiivisuuteen tai lisääntyneeseen stressiin, sekä pahimmillaan vakavaan sairastumiseen tai jopa kuolemaan. Oikea lämpötila on kriittistä käärmeen ruoansulaukselle.
Lämmin pääty: 26-29°C
Paistattelupaikan pintalämpötila: 29-32°C
Kylmä/viileä pääty: 20-25°C
Yölämpötila: 20-24 °C
Öisin ei yleisesti ottaen tarvita lisälämmitystä. On kuitenkin suotavaa pitää se yli 18°C. Lämpögradientti muodostuu yleensä luonnostaan terraarioon, jos se on riittävän pitkä ja lämmönlähde on valittu ja suhteutettu oikein terraarion kokoon nähden. Toisinsanoen yleensä riittää, kun lämpimään päätyyn tuodaan lämmitin ja kylmän päädyn annetaan olla sellaisenaan ilman lämmitintä. Liian pienessä terraariossa lämpötilagradientti ei välttämättä toteudu, mikä voi vaikuttaa negatiivisesti käärmeen käyttäytymiseen.
"Lämmitys ja valaistus" -välilehdeltä löydät perinpohjaiset selitykset eri lämmitysmuodoista ja niiden haitoista/hyödyistä, sekä tarkemmin tietoa valaistuksesta, termostaateista ja UVB:stä.
Tiivistettynä tarvitset rottakäärmeelle ylhäältä tulevan lämmönlähteen, joka tuottaa infrapunan tyyppejä IR-A ja IR-B, kuten esimerkiksi Arcadia -merkin halogeenilämpölamppu tai deep heat projector. Halogeeni tuottaa kaikista saatavilla olevista vaihtoehdoista eniten IR-A säteilyä, joka läpäisee ihon pinnan kaikkein tehokkaimmin lämmittäen syvälle kudoksiin koko eläimen. Tämä jäljittelee auringon tuottamaa lämpöä parhaiten. Pidä mielessä, ettei valoa tuottava lämmitin saa ikinä olla päällä öisin! Jos tarvitaan lisälämmitystä yöaikaan, niin Arcadia:n deep heat projector on siihen paras valoa tuottamaton lämmitysvaihtoehto.
Rottakäärmeet hakeutuvat paistattelemaan suoraan lämpölampun alle, tai "epäsuorasti" piiloon lampun alle, jolloin osa niiden kehosta saa IR-A ja -B-säteilyä. Luonnossa käärmeet eivät kaivaudu maan alle hakeakseen lämpöä, vaan päin vastoin. Maan alla on viileämpää, kuin sen pinnalla. Käärmeet osaavat itse hakeutua riittävään lämpöön, kunhan sitä tarjotaan riittävien suojapaikkojen kera.
Polttimon wattimäärän (tehokkuuden) valintaan vaikuttavat ensisijaisesti polttimon sijainti ja terraarion korkeus. Jos polttimo asennetaan terraarion sisälle turvahäkin kanssa, pärjäät todennäköisesti 50w halogeenipolttimolla tai 80w deep heat projectorilla. Jos polttimo tulee kupuun asennettuna terraarion verkkokannen päälle, saatat tarvita jopa tehokkaamman. On hyvin vaikeaa sanoa yksi ainoa välittömästi oikein osuva tapa valita sopiva tehokkuus, sillä todella moni asia vaikuttaa tähän.
Muista aina tarkkailla lämpötiloja digitaalisilla lämpömittareilla. Tarvitset yhden mittarin kumpaankin lämpöpäätyyn noin 5-10cm pohjamateriaalin pinnan yläpuolelle. Tarkkaile suoraan lämpölampun alle muodostuvan paistattelupaikan pintalämpötiloja pistoolimallisella infrapunalämpömittarilla. Analogisten ja digitaalisten mittareiden välillä on jopa usean asteen heitto.
KOSTEUS
Luonnosta rottakäärmeitä löytää laajalta alueelta ja tosistaan radikaalistikin poikkeavilta elinympäristöiltä, niin metsistä, soista, preerioilta kuin kivikkoisista kanjoneista. Laji on sopeutunut siis elämään vaihtelevissa olosuhteissa ja sietävät niitä melko hyvin.
Suosittelemme pitämään rottakäärmeesi terraarion ilmankosteuden noin 50-70% välillä, ja jos terraarion ilmankosteus on matalamman puolella, voit tarjota käärmeellesi myös hieman kosteamman alueen esimerkiksi wetboxin - eli kostean piilon - muodossa. Voit sumutella terraariota 1-2 kertaa viikossa. Oikeanlainen kosteusprosentti on tärkeää, jotta vältytään hengitystieongelmilta ja nahanluonti onnistuu hyvin. Silloin tällöin lyhytkestoiset heitot suuntaan tai toiseen eivät yleensä ole terveelle käärmeelle vaarallisia!
Kosteuden mittaamista varten tarvitset digitaalisen kosteusmittarin. Monesti ulkokäyttöön soveltuvat digitaaliset lämpömittarit mittaavat myös ilmankosteutta. Mittari tulee asettaa pohjamateriaalin pinnalle tai mielummin 5-10cm pohjamateriaalin pinnasta ylöspäin, jotta pohjamateriaalin kosteus ei vaikuta niin paljoa saatuun lukemaan.
VALAISTUS
On erittäin tärkeää tarjota käärmeellesi selkeä yö-päivärytmi valaistuksella. Valon tulee olla päällä 12h ja pois päältä 12h yöaikaan. Vaikka rottakäärmeet ovatkin hämäräaktiivisia, se ei tarkoita etteivätkö ne tarvitse valaistusta. On vain tärkeää tarjota riittävästi piilopaikkoja ja suojaisuutta esim. tekokasveilla ja oksilla, jotta käärmeesi pääsee halutessaan valolta piiloon.
Yksinomaan valoa tuottavan lämpölampun käyttäminen ei tuota riittävästi valoa tuomaan selkeää yö-päivärytmiä, vaan tämä tulee toteuttaa värittömällä (valkoisella tai lämpimällä valkoisella) erillisellä valonlähteellä. Oma suositukseni on Arcadia:n Jungle Dawn LED bar, joka soveltuu erinomaisesti terraariokäyttöön, tuottaa kokoonsa nähden erittäin riittävästi valoa ja kaiken lisäksi se toimii kasveille kasvuvalona. Tämän tuotteen voit laittaa terraarion verkkokannen päälle tai kiinnittää sen terraarion kanteen sisäpuolelle lampun mukana tulevilla ruuvattavilla kiinnikkeillä. Älä koskaan käytä värillisiä (sininen, punainen yms) valoja, ne ovat epäluonnollisia, käärmeesi näkee sen ja pitkään käytettynä ne voivat olla haitallisia eläimesi silmille ja syvyysnäölle.
Vaikka rottakäärmeet selviävätkin ilman UVB-valaistusta, sen tarjoaminen tuo mukanaan pelkkiä plussia käärmeesi hyvinvoinnille ja olosuhteiden luonnonmukaisuudelle. Tiesitkö, että matelijat näkevät UV-A -säteilyn väreinä, joita ihminen ei näe? Tämä edesauttaa käärmeesi hormonaalista toimintaa ja hyvinvointia. UV-B -säteily puolestaan antaa käärmeelle luonnollisesti D3-vitamiinia, joka on elintärkeää kalsium-aineenvaihdunnalle. UVB:n tarjoaminen edesauttaa viljakäärmeesi aktiivisuutta ja ne hakeutuvat luonnostaan välillä paistattelemaan UVB:n alle esimerkiiksi aamun ensimmäisinä tunteina. Vaihtoehtoisesti ne saavat UV-A ja -B-säteilyä niin sanotusti "epäsuoralla paistattelulla", jolloin ne ovat piilossa, mutta joku pienikin osa käärmeestä pilkottaa esiin. Kaikki tämä on pelkkää plussaa ja sitä, mitä ne luonnossa kokevat.
Älä koskaan käytä niin sanottua "kierre-UVB:tä" tai normaalia, pientä lamppumaista UVB-polttimoa. Nämä vapauttavat hyvin epävakaan määrän UVB-säteilyä, niiden elinikä on lyhyt ja kaikki tuotettu säteily kohdistuu liian pienelle alueelle, jotta käärmeesi saisi kaiken irti sen hyödyistä. Sen sijaan käytä Arcadia:n T5 putkimallista UV-valaisinta tehoissa 2,5-6% riippuen lampun sijainnista ja käärmeen pigmentaatiosta. UVB-säteily ei läpäise lasia, muovia tai muuta kiinteää estettä ja verkkokannet vähentävät noin 35% terraarioon pääsevän säteilyn määrästä. Tämän lisäksi muista, että UV-lamppu tulee vaihtaa säännöllisesti uuteen, esim. Arcadia:n T5 putket kestävät 12kk ennen, kuin ne lakkaavat tuottamasta UVB-säteilyä.
UVB-lamput edesauttavat myös oikeiden kasvien kasvamista, mutta yksinään tuottavat melko himmeästi valoa. Tämän vuoksi suosittelen käyttämään myös UVB:n kanssa erillistä valonlähdettä, kuten Jungle Dawn LED bar. Me Reptiliaryllä suosittelemme UVB:n tarjoamista jokaiselle matelijalle, myös hämäräaktiivisille. Vankeudessa yö-päivärytmin luominen on eläimesi hyvinvoinnille elintärkeää. UVB-putki tulee sijoittaa ns. limittäin lämpölampun kanssa samalle puolelle terraariota.
POHJAMATERIAALI JA SISUSTUS
Rottakäärmeelle olisi hyvä olla kosteutta ylläpitävä pohjamateriaalia, johon voi myös kaivautua. Esimerkiksi sahanpurut homehtuvat helposti ja muuttuvat mössömäiseksi koostumukseltaan, jos sitä yrittää sumuttaa. Hiekka, sammal, erilaiset hakkeet, kissanhiekka, pelletit, hamppusilppu tai matelijoille markkinoidut matot eivät sovellu tähän tarkoitukseen joko ollenkaan tai sellaisenaan.
Halpa ja luonnollinen pohjamateriaali on itse tehty seos 70/30 suhteessa lannoittamatonta luonnonturvetta (esim. Kekkilä) ja lasten leikkihiekkaa. Näitä saa esimerkiksi Bauhausista. Seokseen on hyvä lisätä myös rahkasammalta, kuivia lehtiä ja halutessasi myös savihiekkaseosta, kookoskuitua ja -haketta tuomaan lisätekstuuria. Tämä seos on mukava kaivautumiseen, se toimii hyvin kosteuden ylläpidossa eikä se pölise liikaa etenkin, jos sitä sumuttaa tai kostuttaa säännöllisesti.
Pohjamateriaalin ei tule koskaan olla kauttaaltaan jatkuvasti märkää, sillä tämä aiheuttaa suomujen mätänemistä käärmeen maatessa pitkään kostealla pinnalla! Eikä puolestaan rutikuivaa ja pölyistäkään hengitystieongelmien välttämiseksi. Sen sijaan sitä tulee välillä sumuttaa pienen kosteuden ylläpitämiseksi ja kastella syvemmin esimerkiksi kahta nurkkaa tai oikeiden kasvien juuria. Pinta saa kuivua, mutta syvemmältä se saisi olla hieman kosteaa. Pohjamateriaalia kannattaa olla 10-20cm paksuinen kerros aikuiselle käärmeelle, enemmän on aina parempi kuin liian vähän. Tämä toimii käärmeellesi myös erinomaisena virikkeenä!
Yleinen syy syömättömyydelle tai ruokailuongelmille on liian avonainen terraario, joka aiheuttaa turvattomuuden tunnetta ja stressiä. Ideaalisesti terraarion tulisi olla täynnä oksia, kasveja, korkkikaarnaa, piiloja ja köynnöksiä lattiasta kattoon, etu- ja takaosassa. Virhe, jota näen yleisimmin uusien käärmeenomistajien keskuudessa on, että sisustusta on pelkästään terraarion pohjan tasolla takaseinää vasten. Liikaa sisustusta ei ole koskaan, mieluummin enemmän kuin liian vähän. Korkkikaarnaa ja erilaisia matelijoille turvallisia oksia voi ostaa eläinkaupoista tai tilata netistä, esimerkiksi reptifood.fi tai reptilemaniacs.com. Tekokasveja voit löytää esimerkiksi Tokmannilta tai tilata erilaisista verkkokaupoista. Muista suosia niin sanottuja "kokomuovisia" kasveja, eikä kangasmateriaalista valmistettuja kasveja! Kankaat kerryttävät helposti bakteereita ja voivat kosteassa terraariossa homehtua. Pese uudet tekokasvit kuumalla vedellä ja tiskiaineella ennen käyttöä, huuhtele huolellisesti!
Tarjoa käärmeellesi vähintään kolme piilopaikkaa, joihin se mahtuu kokonaan kerälle. Viileään päätyyn, lämpimään päätyyn ja keskelle. Tämä antaa mahdollisuuden vaihtolämpöiselle eläimelle säädellä kehonlämpöään turvallisessa paikassa. Tämän lisäksi käärmeellä on oltava tarpeeksi laaja vesiastia, jotta se mahtuu halutessaan sinne kokonaan kerälle esimerkiksi nahanluonnin aikana. Et tarvitse näihin eläinkauppojen kalliita piilopaikkoja tai vesikuppeja, voit aivan hyvin käyttää piiloina tekokasvien ja oksien muodostelmia, korkkikaarnapalasia tai muovisia säilytyslaatikoita, joihin on leikattu aukko (muista hioa reunat)! Vesikupeiksi käy muoviset, lasiset tai keraamiset astiat, mutta suuri käärme todennäköisesti saa muovisen kipon nurin.
Sisustusta valitessa muista tarkastaa, ettei missään ole teräviä reunoja tai päitä, joihin käärme voi teloa itsensä. Karheat pinnat eivät haittaa (esim. korkkikaarna), vaan ne ovat käärmeelle tärkeä apuväline nahanluonnin aikana. Varmista myös, ettei käärme kasvaessaan voi jäädä jumiin esimerkiksi liian pieneen suuaukkoon tai koristepääkallon reikiin! Jos haluat kerätä luonnosta käärmeellesi esimerkiksi pudonneita lehtiä, oksia tai kiviä, ne tulee desinfioida huolellisesti, jotta vältytään loisilta ja vierasperäisiltä bakteereilta. Esimerkiksi keittäminen ja uunitus ovat yleisiä menetelmiä. Muista perehtyä huolellisesti materiaalin soveltumiseen käärmeelle, sekä miten se desinfioidaan oikein ja turvallisesti.
Bioaktiivisuus, eli oman ekosysteemin luominen ja ylläpitäminen terrario-olosuhteissa on oiva valinta myös viljakäärmeelle. Aihe vaatii jonkin verran perehtymistä, muttei ole ollenkaan niin vaikeaa, miltä se voi nopealla silmäyksellä vaikuttaa.
Oikeat kasvit auttavat kosteuden ylläpidossa ja ovat erittäin näyttäviä koriste-elementtejä. Muista kuitenkin sijoittaa ne sellaisiin paikkoihin, mistä painava käärme ei pääse niitä aivan heti jyräämään, kuten esimerkiksi oksien väliin. Voit lukea bioaktiivisuuden periaatteista lisää täältä.
Jos pidät itse värkkäämisestä, voit halutessasi rakentaa käärmeellesi itse taustan terraarioon. Yleisin menetelmä on polyuretaanivaahto, joka kaiverretaan haluttuun muotoon ja päälystettään terraariokäyttöön sopivalla silikonilla (esim akvaariosilikoni), joka puolestaan päälystetään pohjamateriaalilla ennen kuivumista. Taustaan voi upottaa esimerkiksi oksia, muovisia kukkaruukkuja ja tekokasveja.
RUOKINTA
Rottakäärmeet syövät luonnossa varsin monipuolisesti hiiriä, rottia, lintuja sekä niiden munia, sammakkoja sekä liskoja. Vankeudessa suurin osa syöttää käärmeillensä pakastehiirtä niiden koko eliniän ajan, mistä ne kyllä saavat kaiken elämiseen tarvittavan ravinnon. Niille voi kuitenkin syöttää muita sopivan kokoisia ruokaeläimiä tuomaan luonnonmukaista vaihtelua ja virikettä.
Voit tarjota käärmeellesi esimerkiksi joka toinen/kolmas ruokailu lisäravinteita tuputeltuna ruokaeläimen päälle. Esimerkiksi Arcadia -merkin EarthPro A, jos käytät UVB-valaistusta tai RevitaliseD3, jos et käytä UVB:tä. Tämä tarjoaa käärmeelle vitamiineja ja mineraaleja, joita ne kohtaavat luonnossa ja joita ei pelkällä pakastehiirellä voi saada. Tämä ei vielä ole kovin yleistä harrastajien kesken varsinkaan Suomessa, mutta turvallisten tuotteiden kanssa hallitusti tarjoiltuna luonnonmukainen vaihtelu ei tuo mukanaan haittoja.
Nyrkkisääntönä rottakäärmeelle tarjotun ruokaeläimen tulee olla yhtä paksu, kuin käärmeen kehon paksuin kohta tai noin 10-15% sen kokonaispainosta. On ehdottoman tärkeää punnita käärmettä säännöllisesti erityisesti, jos se on vielä nuori. Näin saat pidettyä ruokinnan sopivana ja käärmeesi kasvaa tasaisesti ja terveellisesti. Ruokintojen väliseen aikaan vaikuttaa käärmeen ikä ja paino.
Nuori kärme kuitenkin syö noin viikon välein, kun taas täysikasvuonen kahdesta kolmeen viikon välein. Tarjoa aina mielummin yksi oikean kokoinen ruokaeläin, kuin usea liian pieni! Tämä vähentää ruoansulatukseen liittyviä komplikaatioita (esim. ruoan takaisin oksentaminen) ja käärmeen hidas aineenvaihdunta saa varmemmin oikean määrän ravinteita.
Rottakäärmettä ei tarvitse siirtää erilliseen astiaan syömään. Käärmeestäsi ei tule aggressiivista eikä se aina kuvittele saavansa ruokaa, jos ruokit sitä sen omassa terraariossa ja avaat oven ruokinta-ajan ulkopuolella. Ruokailun ympärillä käsittely eläimen siirtelyssä puolestaan lisää riskiä ruoan oksentamiselle ja voi tuottaa täysin turhaa stressiä. Erityistarpeiset käärmeet ovat tietenkin poikkeus, mutta normaali terve käärme voi huoletta syödä terraariossaan. Pieni määrä pohjamateriaalia nieltynä ruoan yhteydessä ei ole vaarallista, jos muut olosuhteet ovat oikeanlaiset. Muista totuttaa käärme käsittelyyn äläkä koskaan ruokkimisen ulkopuolella tee mitään terraariossa, jos käsissäsi on ruokaeläimien hajuja.
Ruokintaa varten ota hiiri sulamaan esimerkiksi pakastepussissa pöydälle tai terraarion lähettyville. Kun se ei enää tunnu mistään kohtaa kylmältä/jäiseltä, aseta hiiri pussin sisällä kuumaan veteen noin 30min ajaksi tai vaihtoehtoisesti lämmitä sitä hiustenkuivaimella. Vie lämmin (ei kuuma) hiiri pihdeillä käärmeen piilopaikan edustalle ja rapisuta sillä pohjamateriaalia, piilon suuta ja ravista sitä kevyesti. Jos viljakäärme on kiinnostunut syömään, sen erottaa nopealla kielen lipomisella ja hiiren seuraamisella. Kun käärme tarraa kiinni, voit vielä ravistella hiirtä sen otteessa kannustaaksesi sitä kuristamaan tiukemmin.
Jos käärme ei yrityksestä huolimatta nappaa ruokaansa tai osoita kiinnostusta, voit jättää rotan terraarioon muutamaksi tunniksi, jolloin käärme saattaa "herätä" sen hajuun ja omaan tahtiin käydä syömässä. Älä kuitenkaan jätä rottaa sulaneena terraarioon yön yli äläkä missään nimessä pakasta sitä uudelleen. Valitettavasti joudut heittämään sen roskikseen. Viljakäärmeet ovat kuitenkin usein erittäin hyviä syömään.
Ihannepainoisella rottakäärmeellä on solakka keho, jossa häntä kapenee tasaisesti. Selkäranka ei tunnu terävänä tai vaihtoehtoisesti sen kohdalla ei ole painaumaa kehon muodostaessa kaksi "kumpua" sen molemmin puolin. Makkaroita ei tule muodostua ja kaulan tulee olla päätä hieman kapeampi.
TIIVISTETTY OSTOSLISTA
- minimissään 120x60x60cm terraario aikuiselle käärmeelle
- irtopohjamateriaali (esim. lannoittamaton luonnonturve)
- riittävästi sisustusta, vähintään 3 piiloa ja kiipeiltävää
- vesiastia, johon käärme mahtuu
- lämpölamppu (halogeeni, incandescent tai DHP)
- suojahäkki tai valaisinkupu keraamisella kannalla
- himmentävä termostaatti
- digitaaliset lämpömittarit molempiin päätyihin
- digitaalinen kosteusmittari
- infrapunalämpömittari (pistoolimalli)
- valaistus (mieluusti myös T5 UVB 2,5-6%!)
- sumutinpullo
- pihdit/pinsetit ruokintaan
- keittiövaaka
- kuljetusta varten tyynyliina, pyyhkeitä ja muovilaatikko
- pakasterottia
- halutessasi lisäravinteet
KÄSITTELY JA KÄYTTÄYTYMINEN
Rottakäärmeet ovat yksineläjiä eivätkä ne varsinaisesti tarvitse tai hyödy käsittelysä. Ne eivät kykene muodostamaan kaverillista kiintymystä, tuntemaan rakkautta tai kaipausta eikä niitä tule pitää sylittelylemmikkeinä. On kuitenkin erittäin tärkeää totuttaa rottakäärme käsittelyyn esimerkiksi yllättävää eläinlääkärikäyntiä tai ihan vain tavanomaista terveystarkastusta varten kotioloissa.
Käsitellessä rottakäärmeet voivat olla viljakäärmeen tavoin aktiivisia ja kilttejä, mutta ovat yksilöstä riippuen jopa suhteellisen puolustautuvia käärmeitä.
Jos käärmeesi ei ole tottunut käsittelyyn, on syytä aloittaa opettelu pienestä. Samalla voit arvioida sen temperamenttia ja oppia lukemaan sen kehonkieltä paremmin. Aloita totuttamalla käärme läsnäoloosi. Tee tavanomaisia askareita terraarion lähistöllä ja hoida esimerkiksi päivittäinen veden vaihtaminen rauhallisesti samalla jutellen, jotta käärme oppii ettet ole uhka. Rapistele pohjamateriaalia ja sumuttele terraariota koskematta ja häiritsemättä käärmettä sen kummemmin. Pikkuhiljaa siirry lähemmäs viljakäärmettäsi ja kosketa hieman sen kylkeä. Jos et saa negatiivista reaktiota, voit pikkuhiljaa koskea käärmeeseen enemmän.
On parempi totutella pelokas lemmikki pikkuhiljaa kosketukseen, kuin yhtäkkiä napata se ja aiheuttaa negatiivisia tuntemuksia. Toimi rauhallisesti ja rauhallisessa ympäristössä. Kun käärmeesi tuntuu olevan sujut läsnäolosi kanssa, pyri ottamaan se käsiteltäväksi illalla, kun se on valmiiksi jalkeilla. Rauhallisesti, mutta päättäväisesti nosta käärme noin puolivälistä sen kehoa. Aluksi käärmeesi todennäköisesti pyrkii poispäin sinusta tai yrittää tarrata kiinni terraarion sisustuksiin, hellästi mutta päättäväisesti tue sen kehoa ja nosta se pois terraarion sisältä.
Kun käärme on käsissäsi, toimi edelleen mahdollisimman rauhallisesti. Kannattaa istuutua lattialle, jotta se ei vahingossakaan pääse putoamaan pitkää matkaa, jos jompi kumpi teistä säikähtää. Rottakäärmeet ovat yleensä melko energisiä käsiteltäessä. Laji ei ole kuristumisriski eivätkä ne koskaan yritä "mitata ihmistä ruoakseen". Ne ovat kuitenkin melko suuria käärmeitä, joilla on voimakkaat lihakset, jotta ne jaksavat kannatella itseään kiipeillessä. Voit huoletta pitää käsittelyyn tottunutta käärmettä harteillasi, tarvittaessa saat sen kyllä taivuteltua irti, kun on aika mennä takaisin terraarioon. Älä kuitenkaan anna pienten lasten käsitellä aikuista käärmettä yksin.
Uutta käärmettä kannattaa lähestyä takaa päin, eli välttää laittamasta käsiäsi suoraan sen pään eteen. Varmista kuitenkin, että se tietää läsnäolostasi etkä kosketa sitä yllättäen! Mikään käärme ei koskaan pure ollakseen ilkeä tai aggressiivinen, hyökkäys johtuu aina puolustautumisesta, kun käärme kokee itsensä uhatuksi. Rottakäärme ei ole myrkyllinen, mutta mahdolliset puremahaavat kannattaa aina desinfioida. Jos käärme puree eikä näytä irrottavan itsestään, voit laittaa käärmeen pään kylmän vesihanan alle. Vältä käärmeen kaivamista esiin päiväsaikaan nostamalla sen piilopaikka täysin yllättäen pois, tämä voi tuntua käärmeelle uhkaavalta. Mieluummin raota varovasti piilopaikkaa ja lähesty sivusuunnasta.
Käsittelysessiot kannattaa pitää lyhyinä varsinkin vasta käsittelyyn tottuvan käärmeen kanssa. Noin 5-10min riittää erittäin hyvin. Kun se on tottunut ja käyttäytyy täysin rauhallisesti käsiteltäessä, voi sessioita pidentää. En kuitenkaan suosittele yli 45min käsittelyjaksoja, sillä huoneenlämpö on yleensä alhainen eikä käärme hyödy käsittelystä varsinaisesti mitenkään. On toki hyvää virikettä antaa käärmeesi tutkia uusia ympäristöjä, hajuja ja tekstuureita terraarion ulkopuolellakin, mutta se ei saa olla käärmeen ainoa virike.
Nuorta tai käsittelyyn totuttelevaa käärmettä voi käsitellä jopa 3-4x viikossa, mutta muuten kannattaa pidättäytyä 1-2x viikossa, eikä sekään ole pakollista. Älä koskaan käsittele viljakäärmettäsi vähintään 24h ennen ja 24h jälkeen ruokkimisen!
Rauhallinen, tyytyväinen ja olonsa turvalliseksi kokeva rottakäärme on kehostaan rento, pitää kiinni rauhallisesti eikä pyri nopeasti poukkoillen poispäin. Se voi tutkailla ympäristöään ja lipoa pitkiä intervalleja kielellään. Puolestaan stressaantunut ja pelokas käärme liikkuu nopeasti, lipoo todella tiheästi, sihisee, poukkoilee ja säpsähtelee.
NAHANLUONTI
Rottakäärmeet luovat nahkansa iästä riippuen muutaman viikon tai usean kuukauden välein kasvamisen yhteydessä. Nahanluonnin lähestymisen huomaa käärmeen värien yhtäkkisenä haalistumisena ja silmien sakeudesta, ne muuttuvat lähes zombiemaisen sinisiksi. Tällöin käärmeen näköaisti on heikko eikä sitä kannata yrittää käsitellä. Tämä vaihe kestää muutamasta päivästä jopa reiluun viikkoon. Rottakäärmeesi ei välttämättä liiku piilopaikastaan tänä aikana ja se voi myös kieltäytyä ruoasta.
Kun varsinainen nahanluonti on tapahtumassa, käärmeen värit voivat äkillisesti palata normaaleiksi. Älä kuitenkaan hätäänny, jos et löydä terraariosta luotua nahkaa. Muutaman päivän kuluessa käärme varsinaisesti luo nahkansa ja sen värit kirkastuvat täyteen loistoonsa. Luotu nahka kannattaa kerätä pois, sitä voi hyödyntää esimerkiksi askartelussa tai silputa ruokahyönteisten tai siirojen ruoaksi bioaktiivisiin terraarioihin.
Nahanluonnin aikana on äärimmäisen tärkeää ylläpitää terraarion kosteutta, jotta vältytään komplikaatioilta. Sumuttele useammin ja täytä vaikka yksi piilopaikka kostealla rahkasammaleella. Varmista myös, että vesiastiassa on riittävästi tuoretta vettä tarjolla. Odota vähintään vuorokausi nahanluonnin jälkeen ennen kuin tarjoat ruokaa, jotta käärme kerkeää asettua ja vältytään ruoasta kieltäytymiseltä.
TERVEYS JA SAIRAUDET
Lihavuus on erityisesti liian pienessä ja virikkeettömässä asumuksessa pidettyjen tai liian usein rasvapitoisella ruoalla ruokittujen viljakäärmeiden ongelma. Viljakäärmeiden aineenvaihdunta on hidas, eikä niitä tule ruokkia liian usein. Hiirten rasvapitoisuus on rottia pienempi, minkä vuoksi viljakäärmeille suositellaan annettavan mielummin hiiriä ruoaksi. Viljakäärmeet kerryttävät helposti liikapainoa ja sen erottaa selkeästi kylkien "makkaroina", painaumana selkärangan kohdalta ja selkeänä yhtäkkisenä paksuuserona kohdassa, josta käärmeen häntä alkaa.
Loiset voivat aiheuttaa esimerkiksi ruokahaluttomuutta, laihtumista, apaattisuutta ja epänormaalia ulostetta. Sisäiset loiset ovat voineet tulla huonolaatuisen ruoan mukana tai jos tuot terraarioon ulkoa sisustusta ilman desinfiointia. SIsäiset loiset voi havaita ulostenäytteellä eläinlääkärin kautta.
Ulkoiset verta imevät loiset ovat myös yleinen vaiva. Ne erottuvat pieninä, yleensä tummina tai mustina liikkuvina pisteinä käärmeen suomujen välissä, silmien ja suun ympärillä. Varmista ettei kyseessä ole vain pohjamateriaalia, joka on tarttunut suomujen väliin. Yleinen oire on käärmeen silminnähtävä kutina esimerkiksi hankaamisena tai vesiastiassa jatkuvasti aikaa viettämisenä. Tartunta on yleensä peräisin ulkoa tuoduista huonosti desinfioiduista esineistä, huonosta hygieniasta tai muista matelijoista välittyneenä. Ole siis tarkkana ja muista aina pestä kätesi ja kaikki yhteiset välineet, kuten pinsetit, kun omistat ja käsittelet useampaa matelijaa. Konsultoi eläinlääkäria, jos havaitset loistartunnan.
Suolitukokset ovat harvinaisia, mutta mahdollisia. Riski on äärimmäisen pieni, kun eläin on perusterve, sille syötetään oikein suhteutetun kokoista ruokaa ja olosuhteet, kuten lämmitys ja kosteus, ovat kunnossa. Vaikka pienissä määrissä luonnostaan pohjamateriaalin nieleminen ruokailun yhteydessä ei ole vaaraksi, on sitä silti syytä tarkkailla. Suolitukoksen huomaa yleisimmin ruokahaluttomuutena, epänormaaleina vatsan/peräalueen muotoina ja ulostuksen puutteena. Jos epäilet suolitukosta tai ulostuksen vaikeutta, ole yhteydessä eläinlääkäriin.
Hengitystietulehdus tai respiratory infection (RI) on yleinen lemmikkikäärmeiden vaiva. Viljakäärmeillä yleisimmät syyt tälle ovat liian kuiva ja pölyinen, tai vaihtoehtoisesti aivan liian kostea terraario ja pohjamateriaali, home ja väärät lämpötilat. Oireita RI:lle ovat epänormaalin näköinen hengitys, vinkuva, porskuttava tai köhisevä hengittäminen (viljakäärmeistä ei normaalisti tulisi kuulua mitään hengitysääniä) ja aivastelu. Myös epämääräinen erite silmistä, sieraimista ja suusta voivat kertoa hengitystietulehduksesta. Ole yhteydessä eläinlääkäriin, jos havaitset toistuvasti poikkeuksellista hengityskäyttäytymistä.
Metabolic bone disease on viljakäärmeillä jokseenkin harvinainen, mutta jälleen kuitenkin mahdollinen. MBD tarkoittaa käytännössä luiden surkastumista kalsiumin puutoksesta, joka johtuu väärästä ruokavaliosta ja D3-vitamiinin puutoksesta. MBD näyttäytyy kehon epämuodostumina ja niiden asteittaisena kehittymisenä.
Nahanluonnin ongelmat ovat äärimmäisen yleisiä ja johtuvat enimmäkseen vääränlaisista terraario-olosuhteista. Liian alhainen kosteus ja karheiden pintojen puutos nahanluonnin aikana yleensä johtaa siihen, että käärme luo nahkansa pieninä repaleisina palasina. Terve, oikeissa oloissa pidetty viljakäärme luo nahkansa yhtenä kappaleena. Jos nahka jää jumiin käärmeen päälle, on syytä auttaa laittamalla se niin sanottuun "saunaboksiin". Tee muovilaatikkoon muutama ilmareikä, laita pohjalle lämpimällä vedellä kasteltuja pyyhkeitä ja käärme sinne noin 30min-1h ajaksi, jonka jälkeen kokeile kostealla pyyhkeellä hellästi hieroa nahkaa irti. Toista, kunnes nahka on kokonaan vaihtunut. Älä koskaan yritä repiä kiinni olevaa vaihtuvaa nahkaa irti käärmeestä! Jos nahka ei ole itsestään vielä valmis irtoamaan, se on kivuliasta ja voi vahingoittaa alla olevia suomuja. Tarkista aina nahanluonnin yhteydessä, että käärmeen silmänpääliset (eyecaps) irtoavat eikä hännän päähän jää yhtään nahkaa.
Scale rot eli suomumätä tarkoittaa kirjaimellisesti käärmeen suomujen mätänemistä. Viljakäärmeillä hitusen yleisempi vaiva, jota aiheuttaa jatkuvasti liian märällä pinnalla makaaminen. Esimerkiksi, jos terraariossa käytetään pohjamateriaalia joka on jatkuvasti vetinen pinnaltaan, myös esimerkiksi käärmeen suosiman piilopaikan jatkuva märkyys ja käärme tietysti vietää sen päällä kaiken aikansa. Suomumätä aiheuttaa käärmeen iholle haavoja, rakkuloita tulehduksia. Suomuätä muodostuu lähes aina käärmeen mahan suomuille ja se voi pahimmillaan peittää käärmeen koko maha-alueen hännästä päähän. Suomumätä erottuu parhaiten vaaleista käärmeistä suomujen punertavana tummumisena ja märkivinä rakkuloina.
Mouth rot eli suumätä on suomumädän tapaista, mutta kohdistuu käärmeen suuhun. Sitä aiheuttaa asumuksen huono hygienia ja väärät olosuhteet. Suumätä on samaan tyyliin punertavia tummempia rakkulamaisia haavaumia käärmeen suun sisällä, suupielissä ja suun ulkopuolella. Epäillessäsi suomu- tai suumätää, ole yhteydessä eläinlääkäriin.
Ruoan oksentaminen voi olla hyvin vaarallista käärmeellesi. Se vaatii energiaa ja vahingoittaa ruokatorvea, jonka vuoksi odota vähintään kaksi viikkoa ennen kuin yrität ruokkia sitä uudestaan! Yleisin syy ruoan oksentamiselle on ulkoiset stressitekijät, esimerkiksi jos siirtelet käärmettä ruokkimista varten eri paikkaan tai käsittelet sitä muuten ruokinnan jälkeen. Myös sairaudet tai väärät terraario-olosuhteet voivat aiheuttaa tätä. Älä sekoita käärmeen ulostetta oksennukseen, ulosteen mukana tulee useasti karvoja ns pötkönä.
Päivitetty
LÄHTEET
Raskangas Nelli, Selin Niko. Pantherophis obselotus lindheimeri hoito-ohje. Frozen Scales Reptiles
Anttolainen Tiia, 11/2019. Mustarottakäärmeen hoito. Tiian eläinkaaos
Healey Mariah. Black Ratsnake Care Sheet. Reptifiles
Pantherophis obsoletus. iNaturalist
Hillis David, 2022. Species, Clades, and their Relationship to Paraphyly and Monophyly: Examples from the Pantherophis obsoletus Complex. Herpetological Review, Society for the Study of Amphibians and Reptiles
Torrini Lori, 02/2002. Potential Neural Consequences for Snakes Under Captive Management. IAABC Foundation of Journal, Issue 23
Gimmel Angela, Öfner Sabine, Liesegang Annette, 11/2021. Body condition scoring (BCS) in corn snakes (Pantherophisguttatus) and comparison to pre-existing body condition index(BCI) for snakes. Journal of Animal Physiology and Animal Nutrition
Lighting Guide. Arcadia Reptile
Feeding Programme. Arcadia Reptile